Kavereitten kanssa keskusteltiin paistinpannuista. Pidän tässä pääni, itsellä on neljä pannua, joista yksi on valurautainen parilapannu, eli sellainen raidoitettu, mutta muut ihan paistinpannuja.
Valurautapannu! Ehdoton ykkönen, jota voi suositella kaikille vähänkin ruokaa laittaville.
Sen saa todella kuumaksi, eikä pannu kärsi siitä. Kun pannussa on massaa, niin se painaa, mutta eihän se mikään heiluteltava wokki olekaan. Massa takaa sen, että kun pannulle lyödään lihat, kalat tai ihan mitä vaan, niin se pysyy paremmin kuumana, eikä tavara ala kiehumaan vaan paistuu. Välillä koko ruoka on helppo tehdä yhdessä kunnollisessa pannussa: Pihvit.
Valurautapannun pesuista keskusteltiin myös. Itse hoidan sitä niin, että kun paistelut on paisteltu, tökkään kuuman pannun kuuman vesihanan alle, jolloin käytännössä kaikki rapa kiehahtaa heittämällä irti. Mikäli jotain jää, niin rautaa voi hangata ihan reilusti myös puhdistusvälineillä.
Tärkeintä valurautapannun hyvänä pysymisen kannalta on muistaa, että kun se on pesty, tai huuhdeltu puhtaaksi, niin laitan pannun takaisin kuumalle levylle. Siinä se saa kuivua kunnolla, ennen kuin nostan sen takaisin kaappiin. Jos levy ei ole enää kuuma, panen hellan päälle muutamaksi minuutiksi.
Välillä voi pannua rasvata kaupasta löytyvillä tarkoitukseen suunnitelluilla, tuubissa myytävillä, läskeillä, mutta itse en näin tee. Rasva käryää aina seuraavalla kerralla, jos haluaa pannun tosi kuumaksi paahtamista yms varten. Kunnollinen kuumalla kuivaaminen on riittänyt. Oma pannu on noin parikymmentä vuotta vanha ja toimii edelleen täysin.
Samaa hoitotapaa käytän myös valurautaiselle raidalliselle parilapannulle. Näin se ei käryä, kun haluaa seuraavalla kerralla poltella mustia raitoja johonkin.
Sitten on ne pinnoitetut pannut. Itse en ole vielä todellista wau!-pannua löytänyt. Otan mielelläni suosituksia vastaan, mikäli jollain on hyviä kokemuksia kestävistä ja hyvillä paisto-ominaisuuksilla varustetuista pinnotepannuista. Ennenhän ne olivat teflonia, mitä lie timanttia ja keramiikkaa nykyään.
Pidän vakiona kahta pinnoitettua pannua käytössä, toinen pienempi ja toinen todella suuri. Pientä käytän munakkaisiin ja pienten systeemien paistamiseen rasvassa yms. Suurta samoihin tietenkin, mutta myös mikäli pitää jotain kermakastiketta keittää kasaan, niin pinnoitettu ja laakea paistinpannu on tällaiseen fiksu valinta.
Näppäriähän nämä pinnoitetut ovat, kun aremmat tuotteet eivät jää näihin niin helposti kiinni kuin rautapannuun. Pitäisi vain löytää sellaiset, jotka ei kovemmastakaan kuumuudesta hätkähdä ja kestävät, jos vahingossa sohaisee metallisilla työvälineillä. Ehkä palaan tähän aiheeseen vielä…
Joka tapauksessa pääperiaate itsellä: Paistamiseen, paahtamiseen yms kuumaan valurauta. Kuullottamiseen, kokoonkeittämiseen yms pinnoitettu pannu. Näillä on menty tähän asti.
Tuoppi & Sapuska 
Moro!
Oletko testannut kunnon hiiliteräksisiä pannuja paistamiseen? Esimerkkinä nyt vaikka De Buyerin pannut. Ei sillä, että valurautaisessa olisi mitään vikaa mutta hyvä vaihtoehto niille! Itse ainakin olen omassa käytössä kokenut oikein hyviksi ja hoito tapahtuu melkein samoin valurautaisten kanssa.
Hyvä pointti, ei se valurauta ainoa mahdollisuus ole. Itse en ole tuota testannut. Minkälainen pinnoite niissä on? Oma luottopannu kun on pelannut jo niin kauan, ettei sille ole tarvinnut edes miettiä korvaajaa.
Omassa käytössä nuo ”tarttumattomat” ovat olleet niin lyhytikäisiä, että mikäli sellainen hyvät paisto-ominaisuudet omaava pinnoitettu löytyy, niin tutustun varmasti 😉
Hiiliteräksisissä pannuissa ei ole pinnoitetta. Se on kokonaan sitä itteensä. Käytännössä ne on kuulemma aika lähellä ominaisuuksiltaan valurautapannuja, mutta ovat kevyempiä ja suhteellisen halpojakin näyttää olevan. Itsellä ei ole kokemuksia näistä, mutta ajattelin kokeilla kun seuraavan kerran joudun pannuostoksille.
Itseä ei tuo valuraudan paino haittaa, wokit on erikseen 😉
Kerro ihmeessä kommentit kun on kokemusta moisesta kertynyt.
Nyt meille tuli kotiin pinnoitettu Kovanaama. Katsotaan parikuukautta, että kuinka käy…
Ostin juuri Swiss Diamond, timanttipinnoitettua valualumiinia ja toimii kuin unelma! Voi käyttää metallisia välineitä, kestää kaikkea muuta kuin kaasua (voi olla että jus kun ostin niin markkinoille tuli myös kaasun kestävä) ja aivan mieletön paistotulos. Hinta, reipas 120 € kirpaisee, kerran, vaan maksaa itsensä takasin kyllä kokkauselämyksellä.
Paras pannu mitä tähän mennessä olen käyttänyt!
Komppaan. Meiän taloudessa on saatu pinnoite pois Hackmanin Matadoreista, Tefalin ties mistä ja parista muustakin. Toistaiseksi sveitsiläinen on kestänyt.
Sillä voi jopa ruskistaa paistin pinnan melkein yhtä hyvin kuin valuraudalla, ainoastaan pannuun kiinnipalaneet kastikeainekset jäävät puuttumaan.
Asia alkaa olla harvinaisen selvä. Meidän Kovanaama on kestänyt aika hyvin, mutta pienitä tikkejä alkaa huuhtoessa näkyä. Toisaalta nyt olen ollut paljon normaalia varovaisempi. Seuraava on selkeästi tuo sveitsiläinen. Thanks for the input.