Fiskarsin Juustolassa tehdään herkullista Perinnejuustoa. Tämä tuorejuusto valmistetaan lehmänmaidosta perinteisellä suomalaisella tavalla puumuoteissa, jolloin juusto saa pintaansa muottiin kaiverretun kauniin kuvioinnin.
Perinteisten tapojen lisäksi (kuten leivän päälle viipaloituna tai pitopöydän antimena) tämä juusto sopii mainiosti myös salaattijuustoksi. Mozzarellan lailla se on erinomainen makupari tomaatin ja basilikan kaverina!
Keväällä nautimme humalanversoja ja nyt sadonkorjuuaikaan, kun kaverimme toi kasvattamiaan humaloita meille, kokeilimme humalankäpyjen friteeraamista.
Paistettua siikaa ja pinaatti-fenkolimuhennosta sekä olut-voikastiketta
Paistettua siikaa, pinaatti-fenkolimuhennosta sekä olut-voikastiketta
Lue loppuun: Lue loppuun
Meidän jouluruuat ovat perinteisiä suomalaisia herkkuja. Suurin osa pyritään tekemään itse, mutta kiireisenä yrittäjänä tuli viime vuonna ostettua melko suuri osa markkinoilta ja puodeista. Oluella on yli tuhatvuotinen perinne Suomessa ja se onkin ehdoton ykkönen joulupöydän juomaksi.
Aamuisin aina riisipuuro, toiset syö sen sekametelisopalla, siis kuivahedelmäkeittolla sekä osa kanelilla, sokerilla ja voisilmällä.
Joulupöytä katetaan saunan jälkeen ja rauhoitutaan syömään. Ruuat on tehty hyvissä ajoin ja ne viimeistellään sekä lämmitetään saunomisen aikana hissukseen. Ei mitään hienostelua vaan nimenomaan simppeliä, hyviä makuja, aikaa, perhettä ja fiilistelyä.
Perinteiset jouluherkut.
Ruuat: Kinkkua, lanttu- ja perunalaatikkoa, yleensä imellettynä, toisinaan myös porkkanalaatikko löytää pöytään. Lisäksi jotain herkullista maksapateeta. Kinkulle tehdään sinappi-korppujauhohuntu ja paistinliemestä kermalla paranneltu sinappinen kastike.
Paistinliemi on yleensä todella suolaista, joten sitä tarvitsee melko vähän. Pannulle vain lusikalliset voita ja vehnäjauhoa, paistellaan hetki, niin ettei ota väriä ja lisätään hissukseen muutamia lusikallisia lientä, sitten tasaiseksi sekoittaen muutama desi kermaa ja lopuksi lusikallinen sinappia kiehumaan. Keitä hiljalleen reilu kymmenen minuuttia koko ajan hämmentäen, näin jauhot saostavat kastikkeen. Tarkista suola, sitä saa tarvittaessa lisää liemeä lisäämällä.
Kinkulle, laatikoille ja maksalle on jo useana vuotena pariksi löytänyt tiensä Metsän Henki, eli kuusenkerkällä maustettu käsityöläisolut. Punaruskean oluen maut ja vieno pihkamaisuus tukevat hienosti yllä mainittujen ruokien aromeja ja makuja.
Toinen todella toimiva olut on Fiskarsin Panimon Joulun Tähti, eli rukiinen puna-ruskea lager. Makoisa kumppani jouluruuille.
Kalapuoli on varsin tärkeä ja perussettiin kuuluu kylmäsavulohta, graavattua siikaa, jotain savukalaa esimerkiksi moussena, pateena tai sellaisenaan. Mikäli yhtään on keretty aiemmin kalastaa niin pakkasesta sulatetaan muikunmätiä herkutteluun. Se sekoitetaan valutettuna kevyesti vatkatun ranskankerman tai smetanan kanssa ja sekaan lisätään hyvin pieneksi kuutioitua sipulia sekä tarkistetaan suola. Viereen tilliä ja ruohosipulia maun mukaan.
Kaloille menee paremmin raikkaampi, enemmän katkeroita ja raikasta humalointia sisältävä Juhla Pils tai hiukan kirpsakkaampi Katkera Nunna. Lisää tietoa oluista linkkien takaa.
Juustoja napostellaan pitkin pyhiä. Suositaan suomalaisia pieniä juustoloita ja ainakin pari asiaa kannattaa pitää mielessä. Olut toimii juustojen kanssa erinomaisesti. Sinihomejuusto, piparkakku ja Munkintie ovat voittamaton yhdistelmä. Perinteisesti myös sahti toimii tuohon ja muita klassikkoja ovat mm. cheddar sekä pale ale. Kannattaa siis kokeilla. Suosikaa kypsytettyjen juustojen kanssa vahvempia ja tummempia, kenties hiukan makeampia oluita.
Joulutortut, piparkakut ja ennen kaikkea suklaa 🙂 Nam. 4/2013 OlutPostissa oli juttu oluesta ja suklaasta, kannattaa lukea. Olin itse arvioimassa pareja ja opin tosiaan uusia asioita oluen ja suklaan yhdistämisestä. Lehti on myös hyvä lahjaidea oluenystävälle. Tilaus vain vetämään. Esimerkiksi liittymällä Suomen Olutseuraan saa lehden.
Oikein maukasta ja rauhallista joulua toivottaen!
Makuasioita, Kippis!
t. Malty-Jari
Päätettiinpä pitkästä aikaa tehdä klassikko ruokaa, johon myös valmistuksessa käytetään olutta. Uppopaistettiin oluttaikinoitua kalaa. Sen kanssa tarjottiin raikas kasvismix ja remoulade-kastiketta.
Piti oikein kaivaa alan raamattu (Larousse Gastronomique) esiin ja tarkistaa, että mikä ero olikaan tartar- ja remouladekastikkeella ja kyllä tämä meidän soosi menee hyvin lähelle perinteistä remouladea.
Frittikalaa, remouladea ja kasvismixiä.
Paras misata kaikki valmiiksi ja uppopaistaa kalat juuri ennen ruokailua. Soosin voi valmistella ensin. Kirjoitin siitäkin oman postauksen, jotta löytyy myöhemmin helpommin. Samoin erittäin hyvin tälle ruualle sopiva pieni kasvislisuke kannattaa misata täysin valmiiksi, ja paistaa sen sitten samaan aikaan, kun uppopaistaa kaloja.
Sitten kalojen kimppuun… Lue loppuun
Smetanan äijät kävivät panimovierailulla ja kirjoittivat keikasta, oluista ja tietenkin savusta sekä läskistä hienon ja todella asiaan paneutuneen jutun. Tätä saa jakaa 😉
Ylipäätään, mikäli pitää lihasta ja todella paatoksella asiaan paneutuneesta kokkauksesta ,niin suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan jätkien ruokablogiin. Huikeita kokkauksia!
http://smetana.fi/2013/siankyljen-savustus/
Jos on sattunut jäämään kylmäsavu- tai graavikalaa yli juhlista tai niitä muuten vaan lojuu jääkaapissa tai pakastimessa, eikä se enää oikein nappaisi sellaisenaan, sitä voi esimerkiksi pilkkoa uuniperunan täytteeseen tai toinen hyvä vaihtoehto on tehdä ruuaksi helppo pasta. Maukas pastakastike valmistuu sillä aikaa kun pasta keitetään.
Kastikkeen paksuuden voi päättää itse ja säädellä kuinka kasaan kerman keittää. Yleisesti ottaen mitä ohuempi soosi sen kiemuraisempi tai uurteisempi pasta. Paksut kastikkeet pysyvät hyvin tasaisemmillakin pinnoilla, kuten tagliatelle ja ohuet kastikkeet jäävät paremmin esim. fusillin koloihin eivätkä jää lautasen pohjalle syötäessä.
Nopea ja helppo kalapasta
Tässä tällainen Suomiversio kermaisella kastikkeella. Toki kerman voi jättää pois ja korvata sen vajaalla desillä oliiviöljyä ja hiukan runsaammalla määrällä sitruunamehua. Tällöin ei tarvitse kuin freesata sipulit ja jättää kokoonkeitto kokonaan välistä. Jätä tällöin myös parmesaani pois ja tarjoa pasta haaleana, jotta maut ehtivät tasautua. Lopussa vielä pari vinkkiä lisää.
Lue loppuun
Tällä kertaa tein rapurisoton, mutta samalla pohjalla voi tehdä minkä tahansa risoton. Nyt sattui jäämään rapuja ja raputäytettä yli vieraiden käytyä, niin pitihän ne käyttää.
Risottoresepti on peruspohja, josta voi siis varioida millaisen risoton itse kukin haluaa, rapujen sijaan voi käyttää kanaa ja kanalientä, kasvisrisottoon voi laittaa kasvislientä sekä paistaa tai grillata munakoisoa, kesäkurpitsaa, sieniä, paprikaa ja kypsennettyä porkkanaa jne sekoittaa ne vain risottopohjaan kypsennyksen loppuvaiheessa.
Itse teen risoton aina laakealla pannulla, jossa on korkeahkot reunat tai ihan kasarissa. Pidän liemen kuumana toisessa kattilassa vieressä ja lisäilen sitä siitä kypsennyksen aikana sitä mukaa kuin edellinen neste alkaa olla imeytynyt.
Risottoon ei tarvita kermaa, jotta siitä tulisi kermainen. Italialainen tuttuni Francesco selitti, että salaisuus on siinä hämmentämisessä. Risottoa pitää liikuttaa kypsentämisen aikana kun lisäilee lientä, jolloin riisien hankautuessa toisiinsa niistä irtoaa hienokseltaan pintaa ja se paksuntaa sopivasti, sekä tekee risotosta kermaisen näköisen ja tuntuisen.
Tässä kuitenkin resepti risottooni. Tärkeää on käyttää maukasta lientä, oli se sitten kaupan valmista tai itsetehtyä, kunhan se on hyvää. Toinen muistettava asia on tehdä risotto oikeasta risottoriisistä esimerkiksi carnaroli tai arborio-lajikkeista, eikä keittää sitä yli mössöksi.
Hyvän risoton perusta on maukas liemi, oikeat riisit ja hämmentäminen.
Panimolla kävi vieraita ja sattui olemaan hiukan aikaa, niin tein vieraille pieniä suolaisia naposteltavia. Raputäyte oli mainiota, joten laitan siitä ohjeen tännekin. Nämä napposet kävi todella kivasti yhteen Amerikan Serkun kanssa
Raputäyte käy myös erinomaisesti esimerkiksi uuniperunan täytteeksi.
Sormiruokaa panimolla.
Rapunapposet, resepti:
2½ dl ranskankermaa
100 g jokirapuja liemessä
500 g katkarapuja
1 kpl fenkoli
1 tl suolaa
½ pnt tilliä
1/3 pnt ruohosipulia
3 rkl sitruunamehua
½ sitruunan kuori
valkopippuria
Valuta ravut kuiviksi, katkaravut voi jopa puristella oikein kuiviksi. Säästä jokirapujen liemi, sitä voi lirauttaa tähän massaan antamaan makua ja suolaa tai käyttää vaikka rapurisottoon.
Vatkaa ranskankerma melko kovaksi vaahdoksi.
Sekoita siihen sitruunamehu, suola, valkopippuri ja ohuelti raastettu sitruunankuori.
Maista, että suolaa on riittävästi.
Avaa fenkoli leikkaamalla kanta pois ja ota kerrokset erilleen, puhdista välit ja päät, mikäli tarvitsee. Ryöppää fenkolin palat kiehuvassa vedessä noin 3 minuuttia ja jäähdytä heti kylmässä vedessä. Leikkaa vaaleista osista pientä kuutiota ja vihertävistä varsista ohutta viipaletta.
Hienonna tilli ja ruohosipuli ja kääntele ne sekä hiukan pilkotut ravut ja fenkolikuutiot vatkatun ranskankermamassan sekaan.
Maista ja tarvittaessa mausta sitruunalla, merenelävät kaipaavat happoa, sekä tarkista vielä suola ja pippuri.
Lusikoi täytettä esimerkiksi pienille ruis- tai saaristolaisleipänapeille tai tarjoa täyte sellaisenaan kulhosta leipien kera. Koristele esim. tillillä tai vihreillä fenkoliviipaleilla.
Helppo, halpa ja ennen kaikkea älyttömän hyvän makuinen ruoka. Pakkohan tästä on oma versio laittaa esille. Edullisuuteen sen verran, että tuoreet silakkafileet on lähikaupassa noin 5-6 € per kilo, ja muutkaan ruuan raaka-aineet eivät maksa juuri mitään. Anjoviksen voi jättää pois, jos ei satu jääkaapissa olemaan. Lisäkkeen viini oli hintavampi, mutta tähän voi vääntää vaikka pottumuusin, niin pysyy budjetti kurissa ja silti saa oikeaa tuoretta maukasta ruokaa.
Silakkapihvit neljälle
700 g silakkafileitä
2 sipulia
2 anjovisfilettä
⅓ punttia tilliä
ruisjauhoja
voita, suolaa, vp
Tuoppi & Sapuska 