Maksa ja kastike

Peuran maksaa ja melkein klassista kastiketta

Reseptiin voi käyttää muutakin maksaa: vasikan, naudan tai vaikka hirven maksaa, mitä sattuu olemaan saatavilla. Itsellä löytyi tällä kertaa peuran maksaa laitettavaksi.

Maksan käsittelyssä on tärkeää yrittää saada maksa pysymään kasassa kalvojen poistamisen ajan ja siitä on hyvä leikata reilusti yli 1 cm paksuja viipaleita, jotta ne jää punertavan meheviksi paistettaessa.

Maksan käsittely alkaa kalvojen renssaamisella. Käytännössä sormi tungetaan maksaa ympäröivän kalvon alle ja pienin liikkein irroitetaan kalvo maksasta. Ronskimmilla otteilla kalvo menee herkästi rikki, joten varovaisuus on valttia. Mielestäni työ kannattaa koska maksa on huomattavasti mukavampi paistaa ja nauttia kun sitkeää kalvoa ei ole. Paksuimmat sisään menevät verisuonet on myös hyvä ujuttaa parilla sormella irti maksasta.


Leikkaa maksasta noin 1½cm paksuja viipaleita. Varaa maksan paistamista varten pannu kuumenemaan, laita desi tai pari vehnäjauhoja lautaselle leivittämistä odottamaan.

Maksan kastike:

100 g pekonia paloina/suikaleina
2 kpl shalottisipulia kuutioina
2 dl tummaa miedosti humaloitua olutta, esim Metsän Henkeä
4 dl kuohukermaa
2 rkl kapriksia liemestä
3 rkl pilkottua tuoretta persiljaa
suolaa ja mustapippuria
voita

Paista pekonia hetki kuumahkolla pannulla, lisää sipulikuutiot sekä voi ja anna kuullottua muutamia minuutteja. Kaada sekaan olut ja keitä kunnolla kasaan. Lisää pannulle kaprikset ja kerma. Anna taas kiehua kasaan.

Kun kastike alkaa olla sopivan paksua lisää siihen persilja, hiukan suolaa, maun mukaan ja rouhi sekaan mustapippuria.

Kastikkeen paksuuntumista odotellessa kannattaa paistaa maksat. Pyöräytä maksaviipaleet jauhoissa, ravistele turhat pois ja paista kuumahkolla pannulla kirkastetussa voissa nopeasti kummaltakin puolelta. Joskus maksoista tihkuu hiukan nestettä pannulle, joka palaa herkästi, mutta se ei ole vaarallista. Mausta paistetut maksat suolalla ja valkopippurilla. Parhaimmillaan maksa on kun sen jättää sopivasti roseeksi sisältä. Maksa kypsyy todella nopeasti, joten kannattaa olla tarkkana.

Nosta paistetut maksat lautaselle, lisää kastike ja tarjoa esimerkiksi sienten, papu-porkkana-sipulipaistoksen tai vaikka ruusukaalien kera.

Deer liver with creamy-beer sauce

Tähän ruokaan sopii juomaksi aivan erinomaisesti Metsän Henki olut. Se on sopivan maukas peittämättä kuitenkaan maksan omia makuja. Vieno kuusenkerkkä tukee ruuan tummia aromeja ja oluen hiilidioksidit puhdistaa kastikkeen rasvat suun makunystyröistä, jolloin uusi haarukallinen maistuu taas yhtä hyvältä. Toinen hyvä vaihtoehto mitä kannattaa kokeilla on Munkintie oluemme. Sen lievä makeus toimii maksan kanssa hyvin yhteen suussa. Kokeilemalla selviää omaan makuun paras yhdistelmä.

Mainokset

All-day-brekkie

All-day brekkie, eli kokopäivän aamiainen

Nimi tarkoittaa sitä, että periaatteessa yleensä aamiaisruokaa voi ihan hyvin syödä myös lounaaksi tai vaikka illemmallakin. Miksikäs ei?

Yleensä ADB koostuu munasta, tomaatista, pavuista, pekonista, nakeista/makkaroista ja kenties röstiperunasta (Amerikassa hash brown).

Munat voi tarjota paistettuina, kokkelina, keitettyinä, munakkaana tai uppomunina.

Tällä kertaa ohjeena suosikkikokkeli:
Erota kolmen munan valkuaiset ja keltuaiset. Sekoita valkuaisiiin pari ruokalusikallista kermaa, suolaa ja valkopippuria. Lämmitä teflon pannussa nokare voita, pannu ei saa olla liian kuuma, voin ei tarvitse ruskistua. Kaada valkuaisseos pannulle. Pyörittele rauhallisin liikkein massaa lastalla kunnes melkein kypsää. Lisää keltuaiset, poista pannu lämmöltä ja sekoittele kunnes keltuaiset ovat kypsyneet sen verran kuin itse haluat. Meillä jätetään keltuaiset melko löysäksi. Ei ehkä kaikkein houkuttelevimman näköinen, mutta älyttömän hyvää.
Hyvän maun salaisuus on keltuaisten kypsyys. Harva pitää raaoista valkuaisista, mutta useat haluavat jättää keltuaiset löysiksi. Munakokkeli tehdään monesti niin, että kaikki kypsyy pannulla kerralla, jolloin keltuainen menee siinä samalla liian kypsäksi. Tällä ohjeella keltuaisen voi jättää haluamaansa kypsyyteen ja maku todella on aivan erilainen näin tehtäessä. Lue loppuun