Maksa ja kastike

Peuran maksaa ja melkein klassista kastiketta

Reseptiin voi käyttää muutakin maksaa: vasikan, naudan tai vaikka hirven maksaa, mitä sattuu olemaan saatavilla. Itsellä löytyi tällä kertaa peuran maksaa laitettavaksi.

Maksan käsittelyssä on tärkeää yrittää saada maksa pysymään kasassa kalvojen poistamisen ajan ja siitä on hyvä leikata reilusti yli 1 cm paksuja viipaleita, jotta ne jää punertavan meheviksi paistettaessa.

Maksan käsittely alkaa kalvojen renssaamisella. Käytännössä sormi tungetaan maksaa ympäröivän kalvon alle ja pienin liikkein irroitetaan kalvo maksasta. Ronskimmilla otteilla kalvo menee herkästi rikki, joten varovaisuus on valttia. Mielestäni työ kannattaa koska maksa on huomattavasti mukavampi paistaa ja nauttia kun sitkeää kalvoa ei ole. Paksuimmat sisään menevät verisuonet on myös hyvä ujuttaa parilla sormella irti maksasta.


Leikkaa maksasta noin 1½cm paksuja viipaleita. Varaa maksan paistamista varten pannu kuumenemaan, laita desi tai pari vehnäjauhoja lautaselle leivittämistä odottamaan.

Maksan kastike:

100 g pekonia paloina/suikaleina
2 kpl shalottisipulia kuutioina
2 dl tummaa miedosti humaloitua olutta, esim Metsän Henkeä
4 dl kuohukermaa
2 rkl kapriksia liemestä
3 rkl pilkottua tuoretta persiljaa
suolaa ja mustapippuria
voita

Paista pekonia hetki kuumahkolla pannulla, lisää sipulikuutiot sekä voi ja anna kuullottua muutamia minuutteja. Kaada sekaan olut ja keitä kunnolla kasaan. Lisää pannulle kaprikset ja kerma. Anna taas kiehua kasaan.

Kun kastike alkaa olla sopivan paksua lisää siihen persilja, hiukan suolaa, maun mukaan ja rouhi sekaan mustapippuria.

Kastikkeen paksuuntumista odotellessa kannattaa paistaa maksat. Pyöräytä maksaviipaleet jauhoissa, ravistele turhat pois ja paista kuumahkolla pannulla kirkastetussa voissa nopeasti kummaltakin puolelta. Joskus maksoista tihkuu hiukan nestettä pannulle, joka palaa herkästi, mutta se ei ole vaarallista. Mausta paistetut maksat suolalla ja valkopippurilla. Parhaimmillaan maksa on kun sen jättää sopivasti roseeksi sisältä. Maksa kypsyy todella nopeasti, joten kannattaa olla tarkkana.

Nosta paistetut maksat lautaselle, lisää kastike ja tarjoa esimerkiksi sienten, papu-porkkana-sipulipaistoksen tai vaikka ruusukaalien kera.

Deer liver with creamy-beer sauce

Tähän ruokaan sopii juomaksi aivan erinomaisesti Metsän Henki olut. Se on sopivan maukas peittämättä kuitenkaan maksan omia makuja. Vieno kuusenkerkkä tukee ruuan tummia aromeja ja oluen hiilidioksidit puhdistaa kastikkeen rasvat suun makunystyröistä, jolloin uusi haarukallinen maistuu taas yhtä hyvältä. Toinen hyvä vaihtoehto mitä kannattaa kokeilla on Munkintie oluemme. Sen lievä makeus toimii maksan kanssa hyvin yhteen suussa. Kokeilemalla selviää omaan makuun paras yhdistelmä.

Mainokset

soosi: Kunnollisen liemen ja kastikepohjan valmistus

Teen aina silloin tälllöin kastikepohjaksi kunnon lihaliemen kotona. Tähän tarvitaan luita, joita itse saan tutuilta metsästäjiltä ja joskus ostan härän häntiä tai muita luita lihatukuista. Näin saa kaikkien kastikkeiden pohjaksi hyvän, luonnollisista mauista koostuvan liemen.

Liemeen voi käyttää monien eläinten luita: mm. lehmän, härän, hirven, peuran, lampaan jne jne. Myös kanan, hanhen ym ruhoista voi tehdä kyseisen liemen, näistä lisää tekstin lopussa. Tummuusastetta voi säätää luiden paahtamisella, mitä tummempia ne ja kasvikset ovat, sitä tummempi liemestä tulee. Luita ei missään nimessä kannata puhdistaa lihojen jämistä ja rustoista tai muista, ne hajoavat pitkän keittämisen aikana ja antavat makua sekä paksuutta liemeen

Valmistus kestää pari päivää mutta on mielestäni ehdottomasti vaivan väärti. Sehän tulee hellalla aivan itsestään, kuten alta selviää. Lientä voi jatkojalostaa, kuten itse teen usein. Variaatioista lopussa, tässä alla itse liemen ohje: Lue loppuun

soosi: Salaatinkastike Mm

Salaatinkastike,
joka kannattaa tehdä päivää ennen, jotta maut tasoittuu ja sipuli pehmenee etikassa.

½ dl punaviinietikkaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
½ punasipuli
5 dl hyvää öljyä (oliivi/auringonkukka ym antavat eri maun, käytä sitä mistä pidät)
pippuria ja suolaa

Kuori ja leikkaa punasipuli erittäin pieniksi kuutioiksi.
Sekoita ainekset keskenään ja mausta suolalla ja juuri rouhitulla pippurilla.
Maun mukaan sekaan voi leikata/repia mm. yrttejä myös: ruohosipuli, oregano, basilika toimivat hienosti.

Erikoisemmilla öljyillä saa hauskoja vivahteita koko salaattiin, kokeile esimerkiksi korvaamalla osa öljystä seesamiöljyllä ja yrtiksi korianteria, jne.

Kastike ei ole mikään pysyvä emulsio, vaan pitää sekoittaa hyvin joka kerta kun sitä käyttää. Säilyy useita päiviä, mutta koska sisältää raakaa sipulia, se kannattaa käyttää viikon sisällä pois ja säilyttää kylmässä.

Pihvit

biffit

(C) Rekolan Panimo

Teki pitkästä aikaa mieli simppeliä kunnollista pihviä. Lihatiskilllä oli hyvännäköisiä marmoroituneita pihvejä. Marmoroitunut liha tarkoittaa sitä, että lihassa on säikeiden välissä näkyvää rasvaa, vaaleaa “marmori”kuviota.. Se tekee lihasta mehevän ja murean, kun sen paistaa sopivasti mediumiksi… tai kukin maun mukaan, kunhan ei ihan läpikypsäksi.

Lihassa oleva rasva sulaa paistaessa, mutta ei täysin kokonaan, joten se jää lihaan, joka näin ollen maistuu ja tuntuu mehevämmältä suussa. Sama pätee entrecóte-osiin, joissa on yleensä kunnollinen suuri rasvainen kohta. Nämä lihat tuppaan paistamaan hiukan kypsemmiksi, noin meduim+ ja näin ollen myös rasva on suussa sulavaa.

Se, mitä itse todella kaipaisin, on että löytyisi vielä kunnolla raakakypsytettyjä lihoja. Se tupataan Suomessa hoitamaan vakuumipussissa matkalla teurastamolta myyntiin, eikä ole näin ollen lähimainkaan riittävää. Maailmalla on ns. kuiva-raakakypsytettyjä eli sopivan viileässä ihan sellaisenaan kauan roikotettuja lihoja, joissa lihan omat entsyymit mureuttavat lihaa ja samalla lihan maku muuttuu ja kehittyy. Mikäli näitä Suomesta löytyy, niin vinkatkaapa osoite tännepäin.

Mikäli liha ei ole kovin marmoroitunutta tai aivan ykköspala ylipäätään, niin marinointi voi auttaa, sekä mureudessa, että maussa.

Lisäkkeeksi sopii esim. ruusukaalit, joista löytyy ohje blogista, tai hyvin simppelit parsat.

Sitten itse asiaan.

2 reilunkokoista pihviä, laadukasta marmoroitunutta lihaa
1 nippu vihreää parsaa
voita ja öljyä paistamiseen
suolaa ja pippuria
lisäksi paistamiseen seuraavat: 3 valkosipulin kynttä, pari oksaa timjamia ja esimerkiksi myös salvian lehdet ja rosmariini antavat hyvät aromit paistessa.

Ota reilut, ainakin 2 cm paksut pihvit huoneen lämpöön noin puolituntia ennen paistamista.
Renssaa sillä välin nippu parsaa: Siisti parsojen alaosista kovin osa pois (noin 1-2 cm) ja ota kannan tuntumasta terävällä kuorimaveitsellä paksuimmat kuoret pois. Mitä tuorempaa parsa on, sitä vähemmän tarvitsee kuoria.

Kuumenna pannu melko kuumaksi.
Kaada siihen liraus öljyä ja reilu pala voita. Voit käyttää myös pelkästään kirkastettua voita. Paina veitsen syrjällä valkosipulin kynnet rikki ja nappaa kuoret pois. Kun voi lopettaa kiehumisen, laita pihvit pannulle. Lisää pannulle myös valkosipulit ja mahdolliset yrtit. Älä päästä pannua liian kuumaksi, ettei voi pala, vaan ruskistuu kevyesti.

Paista pihvit mielesi mukaan, sisälämpömittari auttaa löytämään itselle sopivan kypsyyden muutaman kerran jälkeen. Lähellä 48 astetta ollaan mediumissa  ja lähempänä kuuttakymmentä menee jo kypsäksi. Sormella kokeilemalla oppii myös nopeasti toteamaan pihvin kypsyyden. Mikäli pihvi on paistamisen loppuvaiheessa pehmeä kuten oma poski, ollaan lähellä raakaa ja mitä tiukemmaksi se käy sitä kypsempi liha on.

Pihvejä voi kääntää useamminkin kuin kerran ja yläpintaa kannatta paiston aikana valella pannussa olevalla voilla. Näin pihvi paistuu tasaisemmin, eikä satu ikäviä karrelle palamisia ensimmäisilläkään kerroilla. Mausta pihvit suolalla ja juuri rouhitulla mustapippurilla.

Kun pihvit ovat kypsyydeltään hiukan alle halutun, nosta ne ja valkosipulit sivuun ja peitä kevyesti foliolla. Pihvi jatkaa hiukan vielä kypsymistä, joten ota ne ajoissa pois pannulta. Laita parsat pannulle ja paista miedolla lämmöllä noin neljä-viisi minuuttia pyöritellen niitä.

Soosiksi riittää rasvat pannulta, varsinainen voikastike, jossa kaikki maut ovat: voi, lihasnesteet, valkosipulit, suolat, pippurit, yrtit ja parsat. Kaveriksi sopii hienosti esimerkiksi Paavin Polku, Amerikan Serkku tai Metsän Henki.

Ronskia rehtiä ruokaa, jossa oikeat maut pääsevät oikeuksiiinsa.

soosi: Hollandaise

Hollandaisekastike:

3 munan keltuaista
1 tl omenaviinietikkaa
2 tl sinappia
2 tl sitruunamehua
suolaa ja valkopippuria
150g voita

Laita voi sulamaan kattilaan liedelle.
Sekoita teräskulhossa muut aineet ja varaa lähettyville mummovispilä.
Kun voi on kiehunut kaadetaan sitä ohuena norona kokoajan sekoittaen keltuaismassan sekaan.
Maista lopuksi onko kastikkeessa tarpeeksi suolaa ja sitruunamehua. Tarkoitus on, että kastike on sitruunaisen hapokas.

Voin voi myös ruskistaa kattilassa ja käyttää sitä kastikkeeseen. Näin saadaan esiin pähkinäisiä aromeja. Mikäli ruskistat voita kattilassa sekoittele ja vahdi sitä kokoajan, sen pitää kiehua ja olla liikkeessä ettei pala pohjaan. Kun voin hera alkaa ottamaan väriä pienennä lämpöä. Yleensä ruskistuneet palat on hyvä siivilöidä pois, maku on kuitenkin jo voissa.

Kastike sopii hyvin kaloille, parsoille ja hapokkuutensa takia vaikka rasvaiselle pihville, kuten entrcote tai todella marmoroitunut naudan pihvi..